”Karvanopat ja Kaukametsä – elämää Kehä kolmosen tällä
puolella” on Hyvinkään, Tuusulan, Mäntsälän, Järvenpään, Nurmijärven ja Keravan
museoiden tutkimus- ja nykydokumentointihanke. Tutkimuksen tarkoituksena on
kartoittaa paikallisidentiteetin avainelementtejä, sellaisina kuin se ilmenevät
Keski-Uudellamaalla vuonna 2014. Mistä ne juontuvat ja miten ne ilmenevät yksilön jokapäiväisessä elämässä? Entä minkälaista paikallisuuten nojaavaa omaehtoista yhteisöllistä toimintaa on vireillä? Näistä lähtökohdista valaistaa sitä, millainen voimavara paikallisidentiteetti on sekä toisaalta sitä, mikä sitä hapertaa.
Tutkimusteemoja lähestytään ensisijaisesti vuorovaikutteisen nykydokumentoinnin keinoin. Nykydokumentointi taltio nykyhetkeä, tuottaa dokumentaarista kuva-, teksti-, ja ääniaineistoa. Hankkeen lähestymistapa on laadullinen, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimus etenee harkitun ja poimintamaisen otoksen keinoin syväluotaavaan tulkintaa.
Tutkimuksen lopputuotteena syntyy paikallisuutta skannaava aineisto, joka palvelee tutkimus-, julkaisu-, ja näyttelytoimintaa sekä toteuttaa museoiden tallennustehtävää. Tutkimuksen aikana osallistumme ja tuotamme aineksia ajankohtaiseen keskusteluun paikallisuudesta.
Tutkimussuunnitelma
Tutkimuksen toteutuksesta vastaavat Harri Nyman ja Outi Rissanen.
"että tutkimus etenee harkitun ja poimintamaisen otoksen keinoin syväluotaavaan tulkintaa." eli tutkimus tuottaa tutkijoiden subjektiivista käsitystä tutkimuksenaihepiiristä.
VastaaPoistaTavallaan subjektiivisuus on lähtökohta. Yleensähän inhimillistä todellisuutta ymmärtää parhaiten oman inhimillisen itsensä kautta. Aloitimme tekemällä itsereflektiot, jossa kartoitimme Keski-Uuttamaata koskevat ennakkomielikuvamme. Seuraava askel oli altistua tutkimuskentälle. Tällä kohtaa prosessia tutkija on instrumentti, joka havainnoi ja kuulostelee kohdettaan. Kun ennakkomielikuvat ja kohteesta välittyvä todellisuus ovat ristiriidassa, näkemys ja ymmärrys alkavat työstyä. Tällä hetkellä olemme syventävässä vaiheessa, jossa päämenetelmänä ovat henkilöhaastattelut. Kartoitamme informanttien ajatuksia ja kokemuksia paikallisuudesta ja käymme keskusteluja siitä, mikä on olennaista ja merkityksellistä. Tutkimushan on oikeastaan aina dialogia: tutkija esittää kohteelleen kysymyksiä ja kohde vastaa omalla todellisuudellaan. Kaikkeen tutkimukseen - niin luonnontieteelliseen kuin humanistiseenkin - jää aina välttämättä kysyjästä lähtöisin olevia subjektiivisia aineksia, mutta pätevän tieteellisen keskustelun jäljiltä tulkinta on joka tapauksessa huomattavasti lähempänä "aitoa ja alkuperäistä" tosiolevaa kuin subjektiivista mutua (musta-tuntuu-tietoa). Kiitos kommentista - lisäsin linkin "tietoa hankkeesta" -kohtaan, jonka takaa löytyy tutkimussuunnitelmamme, jonka pohjalta voi arvioida lähestymistapamme uskottavuutta.
VastaaPoista