Eräs järvenpääläisyys – kävelyllä muistoissa

Muutto oli tosiasia. Syksyllä alkaisi yläaste …uusi koulu, orpo ulkopuolinen olo. Hyvän yön toivotusten jälkeen ikkunasta kantautui vieras kolkotus. Ensimmäisinä koulupäivinä omat tutut sanatkin tuntuivat yhtäkkiä vääriltä. Sitten, märät hiukset ja hymyilevät kasvot, ensinäkemisen muisto on edelleen elävä ja kirkas. Kaksikosta tuli parhaat kaverit ja uusi tyttö ujui sisään paikkaan. Tämä oli Jäke ja kotikulma kangaskaupan mukaan Lumppulaakso.

Nuoren maailma jäsentyi radan kahden puolen, hyveelliseen ja paheelliseen. Tärkeimmäksi omaksi paikaksi tuli kaunis kivitalo, Keskisen Uudenmaan Musiikkiopisto. Talo ja opettajat ottivat kuin syliin. Tyttö vietti saleissa tuntikausia ihanassa meditatiivisessa yksinäisyydessä. Mieli liikkui Sibeliuksen sielunmaisemissa ja tulkinnat kypsyivät. Valmistelu johti järisyttäviin huipentumiin: Kääntelin maailmankuulun venäläispianistin nuottipapereita ja soitin pian itsekin samalla lavalla solistina. Sain kokeilla Sibeliuksen flyygeliä, sormemme juoksivat samoilla koskettimilla. Isoin konsertti ja ylioppilaskirjoitukset olivat samana keväänä. Haastattelumme on edennyt Järvenpäätaloon ja kymmenien vuosien takainen jännitys alkaa sykkiä keskustelukumppanini lihasmuistissa. Odottelu, kuljeskelu. Käsien lämmittely ja peseminen. Yleisö. Adrenaliini!

Kurinalaisuuden ja kuohuvien huippujen vastapaino löytyi radan toiselta puolelta. Kuka olisi voinut välttää pyörteen imua? Pilluralli oli pikkukaupungin nuorison tärkein seurapiirinäytelmä …kenen autoon jäkemimmit tänään nousisivat? Yksi rallin solmukohdista oli Peris. Paras katugrilli ikinä! Kerran äiti nappasi irrottelemaan unohtuneen pianistin vauhdista kotiin juuri tässä. Seuraava askel olivat kapakkaillat. Astumme hyisestä syyssäästä Viva Zapataan! Lämmin ja hämyinen kapakkamiljöö on kuin todellisuuspakoinen kohtu. Kaikki ennallaan. Pilluralli, Peris ja Viva Zapata ovat 90-luvun järvenpääläisnuorten jakamia sukupolvikokemuksia. Mutta miten pukea sanoiksi se kipein? Hän puhuu suruviestien aallosta, junaradalle eksyneitä nuoria kirposi elämästä. Aalto saavutti kaikki ja läikehtii edelleen. Junan äänet, nämä pojat; tutkimustapahtuman ensimmäiset järvenpääassosiaatiot.

Ylioppilasjuhlat pidettiin Järvenpäätalolla. Käännekohta oli lähellä. Sinä kesänä Rantapuistossa keskustelut upposivat ennenkokemattomiin syvyyksiin. Tuusulajärven horisontti kutsui – tytöt, parhaat kaverukset, päättivät lähteä Pariisiin. Avoimuuden ja avautumisen kokemukset rakensivat myös toista päätöstä. Minä aion elää auki, olla avoin. He eivät enää varsinaisesti palanneet, mutta kun toinen heistä vastikään vietti 40-vuotispäiviään, koodattiin kaverikuva #jäke #ystävyys …Jäken tytöt, ne me ollaan aina vaan!

Harri Nyman

Tämä on Klöövi!

Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut muutos Nurmijärvellä on ollut huimaa. Väestön lukumäärä kasvaa vuosittain ja kuntaa rakennetaan, suunnitellaan ja brändätään. Mutta auts - mitä kasvukipuja! Niitä potee myös se älyttömän suuri joukko nuoria, jonka parveilua seurasimme Klaukkalassa. Kylä ei pysy nahoissaan kun tämä porukka etsii paikkaansa - sillä on joukkovoimaa nimetä kylä uudestaan!

Kylän keskellä mopojen pärinä, vauhdikas skuuttaus ja skeittaus, toimeton hengailu ja hämärät haahuilijat herättävät hämmennystä ja närkästystä. Aitoa huolta vai pikkusieluisuutta? Sama se. Se ajaa nuoret pakomatkalle Vaskon mäelle. Sieltä käsin kylä pysyy hyppysissä ja yhteisön kontrolli kaukana. Alhaalla jossain ovat skeittipuistot, urheilumestat ja muut, mutta vapaa oleilutila kuittaa niiden puutteen.

Nuoret liikkuvat omien rihmastojen välillä yhdessä tai pienryhmissä. On skoottausta, skeittausta, cossausta, mopoilua, riimejä, räppiä, trendejä, batleja ja miittejä. Hetkellisesti syntyy suurempia ryhmiä rapin, housen, conien tai mopoilun ympärille. Somen viidakkorumpu levittää sanaa ja tuo koolle satoja nuoria.

Skidisti ankeeta kuitenki. Täällä pääsee liikkumaan juuri niin pitkälle kun on massia taskussa, löpöä mopossa tai puhtia pohkeissa. Turhautuminen ja toimettomuus kuuluvat kaveriremmiin ja moni lähtee heti kun siihen pystyy. Ankeilustakin voi syntyä tosin vaihettain taidetta, kuten Vaiheilutaide, jonka riimit tulevat Klöövin jengin suusta.

Outi Rissanen