Eräs järvenpääläisyys – kävelyllä muistoissa

Muutto oli tosiasia. Syksyllä alkaisi yläaste …uusi koulu, orpo ulkopuolinen olo. Hyvän yön toivotusten jälkeen ikkunasta kantautui vieras kolkotus. Ensimmäisinä koulupäivinä omat tutut sanatkin tuntuivat yhtäkkiä vääriltä. Sitten, märät hiukset ja hymyilevät kasvot, ensinäkemisen muisto on edelleen elävä ja kirkas. Kaksikosta tuli parhaat kaverit ja uusi tyttö ujui sisään paikkaan. Tämä oli Jäke ja kotikulma kangaskaupan mukaan Lumppulaakso.

Nuoren maailma jäsentyi radan kahden puolen, hyveelliseen ja paheelliseen. Tärkeimmäksi omaksi paikaksi tuli kaunis kivitalo, Keskisen Uudenmaan Musiikkiopisto. Talo ja opettajat ottivat kuin syliin. Tyttö vietti saleissa tuntikausia ihanassa meditatiivisessa yksinäisyydessä. Mieli liikkui Sibeliuksen sielunmaisemissa ja tulkinnat kypsyivät. Valmistelu johti järisyttäviin huipentumiin: Kääntelin maailmankuulun venäläispianistin nuottipapereita ja soitin pian itsekin samalla lavalla solistina. Sain kokeilla Sibeliuksen flyygeliä, sormemme juoksivat samoilla koskettimilla. Isoin konsertti ja ylioppilaskirjoitukset olivat samana keväänä. Haastattelumme on edennyt Järvenpäätaloon ja kymmenien vuosien takainen jännitys alkaa sykkiä keskustelukumppanini lihasmuistissa. Odottelu, kuljeskelu. Käsien lämmittely ja peseminen. Yleisö. Adrenaliini!

Kurinalaisuuden ja kuohuvien huippujen vastapaino löytyi radan toiselta puolelta. Kuka olisi voinut välttää pyörteen imua? Pilluralli oli pikkukaupungin nuorison tärkein seurapiirinäytelmä …kenen autoon jäkemimmit tänään nousisivat? Yksi rallin solmukohdista oli Peris. Paras katugrilli ikinä! Kerran äiti nappasi irrottelemaan unohtuneen pianistin vauhdista kotiin juuri tässä. Seuraava askel olivat kapakkaillat. Astumme hyisestä syyssäästä Viva Zapataan! Lämmin ja hämyinen kapakkamiljöö on kuin todellisuuspakoinen kohtu. Kaikki ennallaan. Pilluralli, Peris ja Viva Zapata ovat 90-luvun järvenpääläisnuorten jakamia sukupolvikokemuksia. Mutta miten pukea sanoiksi se kipein? Hän puhuu suruviestien aallosta, junaradalle eksyneitä nuoria kirposi elämästä. Aalto saavutti kaikki ja läikehtii edelleen. Junan äänet, nämä pojat; tutkimustapahtuman ensimmäiset järvenpääassosiaatiot.

Ylioppilasjuhlat pidettiin Järvenpäätalolla. Käännekohta oli lähellä. Sinä kesänä Rantapuistossa keskustelut upposivat ennenkokemattomiin syvyyksiin. Tuusulajärven horisontti kutsui – tytöt, parhaat kaverukset, päättivät lähteä Pariisiin. Avoimuuden ja avautumisen kokemukset rakensivat myös toista päätöstä. Minä aion elää auki, olla avoin. He eivät enää varsinaisesti palanneet, mutta kun toinen heistä vastikään vietti 40-vuotispäiviään, koodattiin kaverikuva #jäke #ystävyys …Jäken tytöt, ne me ollaan aina vaan!

Harri Nyman